Tami on minulle monen haaveen täyttymys. En
odota siitä suurta näyttelytähteä, mutta ulkoisesti sillä lienee tähänastisista kasvateistani eniten niitä ulkomuodollisia ominaisuuksia, joita
olen tavoitellut ja joita olen haastavimpina saavutettavina pitänyt. Sen
kuviota voinee todellakin sanoa vertikaaliraidattomaksi ja väri on minulle
unelma; ihana vaalean keltainen pohjaväri mustilla täplillä. Jonkin verran
nyt aikuisena tuo kuvion väri elää, kesän ruskeammasta talven
mustempaan täplään, pohjavärin pysyessä samana puhtaana keltaisena ja
kontrastin erinomaisena. Kaikki
kiitos ja kunnia Kirstenin ja Michaelin (Lopend Vuur -kissala) huolelliselle
valikoivalle jalostukselle näiden ominaisuuksien vakiinnuttamiseksi!
Lisäksi Tami on hyvin pitkävartaloinen, takaosa etuosaa korkeampi. Se on
kookas ja voimakasluustoinen ja häntä on upea; pitkä ja paksu, ei
kapeneva. Sen turkki on hyvin pehmeä ja paksu.
Luonteeltaan Tami on varsinainen
koirakissa. Se on puhtaasti minun kissani. Täysin luottavainen,
kehräävä ja tassuttava, ja hyvin omistautuva. Epäkissamaisena varjona
seuraisi varmaan vaikka maailman ääriin perässäni. Muista ihmisistä
Tami ei sitten erityisemmin piittaakaan. Samista se ei tykkää yhtään.
Lapset on toki kivoja, ja vieraista valikoidaan kenestä pidetään.
Erikoinen persoona, jonka kanssa tunnen olevani täysin yhteen
hitsautunut.
